Muuttuvat palautuskäytännöt

Kotimaisen kuluttajan ilo, etäostojen pakolliset maksuttomat palautukset, ovat hallituksen esityksen toimesta siirtymässä historiaan. EU on tänä vuonna aiemmin säätänyt direktiivin, jolla yhtenäistettiin eurooppalaisia etäkaupan sääntöjä ja nyt kotimaan hallitus seuraa perässä. Tekeillä on laki, joka muuttaisi nykytilannetta niin, että ilmaisia palautuksia ei enää säädetä lailla, vaan palautuksen kustannuksista vastaisi 14 päivän palautusoikeuden aikana kuluttaja. Kauppiaan on uuden direktiivin ja lakiesityksen mukaan kuitenkin selkeästi ilmoitettava, kuka palautusten kustannukset hoitaa. Jos tällaista informaatiota esimerkiksi verkkokaupasta ei löydy, on kauppiaan vastattava kustannuksista. Uusi laki vaatii asiakkaalta lisäksi erikseen tehtävää peruuttamisilmoitusta, mikä on kuitenkin melko hyvin tunnettu yleiseurooppalainen tapa. Kuten nykyään, kauppias voi uudenkin lain mukaan edelleen vastata kustannuksista, jos esimerkiksi asiakaspalvelun tai kilpailun vuoksi niin haluaa.

Vaikka kuluttajalle nykyisen lain määräämät maksuttomat palautukset ovatkin hyödyksi, ovat palautusten kustannukset siirtyneet vääjäämättä kotimaisen kaupan hintoihin. Palautuksia on ajoittain käytetty myös melko hävyttömästi hyödyksi pitkän, 30 päivän palautusajan vuoksi. Tämä luonnollisesti tuo kaupalle lisää ongelmia, sillä pari viikkoa käytetyn tuotteen myyminen uutena on lähes mahdoton tehtävä. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että uusi direktiivi ja lakiesitys sisältää kohdan, jonka mukaan asiakas voi palauttaa 14 päivän jälkeen käytetynkin tuotteen, mutta tällöin otetaan tuotteen arvonalenema huomioon.  Kaiken kaikkiaan nykyistä palautuskäytäntöä voidaan pitää enemmänkin kustannuksia lisäävänä rumbana, vaikka se onkin meille kuluttajille osa hyvää asiakaspalvelua.

Ulkomaiset verkkokaupat eivät kovin usein tarjoa ilmaisia palautuksia, mutta Suomeen rantautuvien verkkokauppojen agressiviiseen markkinointiin kuuluu enenevässä määrin ilmaiset palautukset. Ulkomainenkin kauppa tietysti siirtää nämä kustannukset hintoihin, mutta koska hintataso on ulkomailla kotimaista paljon edullisempi, eivät nämä lisäkustannukset kilpailutilannetta pahemmin muuta. Kotimaisella kaupalla onkin nyt vaikeiden valintojen paikka. Luopumalla ilmaisista palautuksista kaupan kustannukset pienenevät ja sillä pitäisi olla hintoja alentava  ja siten mahdollisesti kilpailutilannetta parantava vaikutus. Kotimainen kauppa voi myös ottaa suuremman riskin, ja tarjota edelleen ilmaiset palautukset,  kilpailla hinnoilla ja jättää siirtämättä palautusten mahdollisia kustannuksia hintoihin. Pahin vaihtoehto kaupalle olisi se, että se jatkaa nykylinjaa ymmärtämättä kilpailutilanteen vakavuutta. Hereilläoloa vaaditaan myös Itellalta, sillä sen on reagoitava oikein kotimaisen kaupan ja kuluttajan tarpeisiin tämän direktiivin johdosta. Itella ei voi omalla hinnoittelullaan kampittaa kotimaista kauppaa, vaikka se mielellään joskus niin tuntuu tekevänkin.

Nyt tehty lakiesitys noudattelee hyvin tiukasti direktiiviä, mikä varmasti miellyttää kaupan suuria toimijoita. Direktiiviin nimittäin sisältyy kohta, josta suuria määriä postittavat yritykset hyötyvät.  Direktiivissä sanotaan, että kaupan on hyvitettävä palautetun tuotteen ostosumma mukaan lukien sen postikulut (edellä mainitun 14 päivän aikana). Suomessa edullisimmat toimitussopimukset tekevät suuret keskusliikkeet, joten näille yrityksille ilmaisten palautusten tarjoaminen jatkossa on helpompaa. Pieni kauppias taas joutuu palauttamaan suuremmat toimituskulut ja lisäksi meille tyypillisessä kilpailutilanteessa maksamaan palautuksenkin kustannukset. Maallikkomatemaatikkokin ymmärtää, että jos tämä direktiivin kohta tarkoittaa kaikkia toimituskuluja, se saattaa ajaa kotimaisen erikoiskaupan entistä ahtaammalle.

Lakiesitystä löytyy toistaiseksi vain valtioneuvoston tiedotteista.

Lue myös nämä

Kommentoi

OSTA ULKOMAILTA! - BLOGI © 2010-2019