Pakkomielteistä halvalla ostamista

Helsingin Sanomien kolumnisti Elina Grundström ottaa tiistaina 24.02.15 pääkirjoituksiin nostetussa kolumnissaan kantaa kotimaiseen kulutukseen. Toimittaja on kirjoituksessaan syvästi huolissaan siitä, että kotimainen kulutus on laman myötä kääntynyt tarjousten perässä juoksemiseen. Pääkirjoituksen lopputulema on, että valtaosa kotimaisista kuluttajista ovat vastuuttomia, hiilijalanjälkeä ja kestävää kehitystä ajattelemattomia pakkomielteisesti halvimman tavaran perässä juoksevia tolloja.

Pääkirjoitus yleistää kuluttajia monella tasolla. Kirjoittaja väittää, että 2000-luvun alusta nykylamaan asti maassamme olisi ollut valloilla jotenkin erityisen eettinen kulutuskulttuuri. Tämä hyveellinen ajatusmaailma näkyi kirjoittajan mukaan niin kuluttajien, kuin yritystenkin toiminnassa. Enemmänkin kyse lienee ollut ilmastonmuutoksesta huolestuneen pienen ryhmän ajatusmaailman kovaäänisestä toitottamisesta, joka ajan mittaan sai yhä enmmän jalansijaa yritysten toiminnassa. Tämä näkyi vähitellen erilaisina korulauseina yritysten strategioissa ja meille kuluttajille mm. reilun kaupan ja luomutuotteiden ilmestymisessä kauppoihin.

Yritysten ympäristötietoisuudessa ja tuotteiden lähtömaiden työolojen valvonnassa ei ole mitään moitittavaa, mutta siinä on, että kirjoittaja syyttää kuluttajia ostovoiman heikkenemisen ohjaamasta käytöksestä. Toimittajan mukaan tähän muutokseen tarvittiin ”pieni talousnotkahdus”. Tämä notkahdus jatkuu nyt kahdeksatta vuotta, työttömyysaste on laskentatavasta riippuen 8,8-20(?) prosenttia, verotuksemme on euroopan korkeimpia ja yt-uutisia saadaan viikoittain. Kyse ei siis ole mistään ”pienestä talousnotkahduksesta”, vaan pahoin rapautuneesta taloustilanteesta joka saa meidät kuluttajat suojelemaan omaa talouttamme.

Vihreää ajattelua edustavalle kolumnistille voi tulla yllätyksenä, että kuluttaja toimii kuin pörssiyhtiö. Pörssiyhtiö on vastuussa osakkeenomistajilleen ja sen tärkein tehtävä on maksimoida tulos. Tulos taas maksimoidaan parhaiten tekemällä hankinnat mahdollisimman edullisesti. Kuluttaja taas on vastuussa itselleen ja perheelleen ja hänen tehtävänsä on oman mikrotaloutensa tuloksen maksimointi. Tämä näkyy kuluttajien globaalina shoppailuna edullisimmista paikoista huolimatta hiilijalanjäljestä tai hikipajojen olosuhteista. Kolumnistille pitää kuitenkin nostaa hattua siitä, että hän ilmeisesti pystyy laskemaan tuotteen hiilijalanjäljen. Minä taas en, mutta sen osaan laskea, että kun parin euron pikkutavara tulee Kiinasta kotiovelle, niin sen 50% edullisempi hankintahinta on lmnll Oy:lle se merkitsevä tekijä. Uskallan tässä ja nyt väittää, että valtaosa meistä kuluttajista ajattelee samoin. Jos kotimainen kauppakin olisi ajoissa oivaltanut, mitä globaali verkkokauppa kuluttajille tarjoaa, ei Grundströminkään tarvitsisi syyttää meitä kuluttajia Anttiloiden ongelmista.

Sitä saa mistä maksaa sanoo Grundström.

Halpayhteiskunta on eri asia kuin köyhä yhteiskunta. Köyhissä maissa naimaikäiset nuoret puetaan suvun parhaisiin kankaisiin ja koruihin, halpayhteiskunnassa kansakunnan toivot kulkevat parin euron keinokuituketaleissa, vaikka rahasta ei ole pulaa.

Ylläoleva on totta. Kun kotimaassa saa muutamalla eurolla halvan ketaleen, niin ulkomailta samalla rahalla saakin jo jotain ihan muuta. Harvojen täytyy tässä maassa käyttäytyä kuten halpayhteiskunnassa, sillä suurimmalla osalla meistä on varaa ulkomaisten verkkokauppojen edullisiin hintoihin.

 

Lue myös nämä

2 Kommenttia

Lisää Kommentti
  1. En ihan tarkkaan tajunnut miksi sinua risoo niin paljon vihreät arvot. Itse ostan juurikin ekologisista ja eettisistä syistä ulkomailta.

    Esim. Lieferello.de oli myös luomutuotteissa reilusti Suomea halvempi ja myös valikoimassa löytyiä. Eettisesti tuotettuja vaatteita löytyy myös paljon paremmin ulkomailta..

    PS3:sen korjaamiseen tarvittu osa maksoi Kiinassa postikuluineen alle 20€, Suomessa se olisi ollut 60€. Saman hiilijäljen se pieni osa minun ajatuksissa luo jos se kulkee Suomeen ison firman tilaaman kuin minun tilaamanakin. Ekologista tässä on se että PS3 ei päätynyt kierrätyskeskukseen vaan palvelee yhä.

    Myös se että rahaa säästyy vaikka halvassa kaljassa vai vodkassa mahdollistaa tuoreessa ruuassa kotimaisen suosimisen. Vaikka jonkun laskukoneen mukaan Espanjalaiset tomaatit taisivatkin olla ekologisempia kuin kotimaiset kasvihuoneessa kasvatetut.

  2. Vihreät, kestävään kehitykseen perustuvat arvot eivät allekirjoittanutta pahemmin riso. Korkeintaan ne risovat silloin, kun ne ovat kuluttajalle ja elinkeinolle selvästi haitallisia tai vaivalloisia ja jos niitä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn (mm. rikkidirektiivi ja paskalaki). Enemmänkin risoo Grundströmin artikkelissa esiintyvä vihreä besserwisserismi, jonka mukaan halpa ei muka ole ekologista.

    Olen itsekin jatkanut monen laitteen elinkaarta hankkimalla niihin varaosia ulkomailta. Hankinnat on tehty joko hinnan tai saatavuuden vuoksi. Useat ulkomailta tehdyt hankinnat auton varaosista vaatteisiin ovat myös varmasti ekologisempia, kuin kotimaasta hankitut halpaosat tai artikkelin ketaleet. Ulkomailta nimittäin saa samalla rahalla hyvin usein parempilaatuisen ja elinkaareltaan pidemmän tuotteen.

    Ketaleen hinnalla saa ulkomailta usein kestävämmän merkkituotteen, jolloin voi olla edes hieman varmempi niiden valmistusoloista. Mitä taas tulee noihin kiinalaisiin halpakauppoihin ja niissä myytäviin tuotteisiin, niin niiden valmistusoloista ei kukaan pysty sanomaan mitään varmaa. Tämä on ehkä omassa ulkomailta ostamisessani se epäekologisin piirre.

Kommentoi

OSTA ULKOMAILTA! - BLOGI © 2010-2019