Sovituskopissa kahisee

Foorumin uutisia- ja uutiskeskustelua verkkokaupoista-ketjussa otin puheeksi Helsingin Sanomissa lisääntyneen uutisoinnin verkkokaupoista ja niiden vaikutuksista kotimaan kivijalkakauppaan. Asiasta on syytäkin uutisoida ja keskustella, sillä kyseessä on jo nyt niin suuri ilmiö, että sitä ei voi enää sivuuttaa olankohautuksella. Ketjun jutussa niputin yhteen kolme eri artikkelia, mutta yhden niistä, 22.07.2013 julkaistun kolumnin Verkkokauppa voi koitua vaatemyymälöiden kohtaloksi otan täällä blogissakin pohdinnan alle.

Tässä kolumnissa HS:n talouden ja politiikan toimittaja Matti Tyynysniemi kyseenalaistaa sen, onko vaatteiden ostaminen aitoon verkkokauppa-tyyliin ilman sovittamista lainkaan mahdollista, vai käyttävätkö verkko-ostajat kivijalkaa härskisti hyväkseen ”ilmaisella sovituspalvelulla”.

Päättyneellä viikolla HS uutisoi, että verkkokaupalla pyyhkii hyvin, mutta perinteisten fyysisten myymälöiden kautta toimivat kaupan yritykset pärjäävät kehnosti. Kenties kiinnostavin esimerkki ilmiöstä ovat ihmiset, jotka käyvät kivijalkamyymälöissä sovittamassa vaatteita tai kenkiä, ja mieleisensä tuotteen löydettyään tilaavat sen halvemmalla verkosta.

Taloustieteen peruskurssinsa käyneelle tulee tässä kohtaa mieleen, että mahdollisuus sovittaa vaatteita myymälässä on julkishyödyke, ja verkko-ostaja on sen suhteen eräänlainen vapaamatkustaja.

Ennenkuin tästä jatketaan eteenpäin, niin muistutan, että olen täällä blogissa ja foorumin keskusteluissa moneen kertaan todennut, että en juurikaan hyväksy tätä ”sovitan kivijalassa – ostan verkosta”- toimintatapaa. Täysin hyväksyttävänä sitä voi pitää ainoastaan silloin, jos sovitukset ja ostokset tehdään tietyn konsernin liikkeessä ja verkkokaupassa. Lähes hyväksyttävää se voi olla silloin, kun joku koko tai väri vaatteessa ei kuulu suomalaisen sisäänostajan tai maahantuojan ohjelmaan, mutta muuten siihen ei kokemusteni perusteella tarvitse ryhtyä, sillä verkosta ostaminen ilman sovittamista on paljon helpompaa kuin mitä toimittaja luulee.

Mahdollisuus sovittaa vaatetta ennen ostamista on todellinen helpotus vaatteiden hankkimiseen. Sovituskopin ja vaaterekkien välillä ravaaminen on huomattavasti helpompaa kuin vaatteiden tilaaminen ja palauttelu postissa.

En oikein tiedä, mitä tästä kommentista pitäisi ajatella. Tämä on todennäköisesti sellainen tyypillinen itsepetos, jolla asiakas perustelee ostoksensa kivijalasta/kotimaasta, vaikka hän hyvin tietää, että on tyhmää maksaa liikaa. Harva meistä ei ole vaikkapa 150 euron Tommy Hilfigerin farkkuja hypistellessään miettinyt, että ei nämä voi maksaa näin paljon. Eikä ne maksakaan, mutta sen tajuaminen vaatii sen, että uskaltaa tulla kopista ulos.

Toinenkin väittämä on myös tyypillinen harha, eli että vaatteiden tilaaminen ja palauttaminen postitse olisi jotenkin vaikeampaa kuin etsiminen, sovittaminen ja ostaminen kivijalasta. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka mukavan ostoshetken Italialaisessa Yoox-verkkokaupassa. Samalla kun tutkit kaupan valikoimaa, voit kuunnella itsellesi mieluista musiikkia, nauttia vaikka herkullisen voileivän ja ehkä vielä lasillisen hyvää Pinot Noiria. Klik-klik-kliketi-klik ja tavarat on n. kuuden päivän päästä kuriirin kantamina ulko-oven takana. Ja kun kauppa oli Yoox, niin jos joku meni (liian Pinot Noirin vuoksi) pieleen, niin sitten mennään sivuille tekemään palautusilmoitus ja sama kuriiri hakee tavarat kotoasi paluumatkalle – ja maksutta. Toki maksuton palutus noudolla ei onnistu joka kaupassa, mutta Yoox nyt on muutenkin omaa luokkaansa. Luokkaa, jota Suomen kivijaloista ja verkosta ei helpolla löydy.

Tyynysniemi paljastaa huomaamattaan kolumnissaan sen, että hän on täysi noviisi vaatteiden verkko-ostajana. Hän kyllä puhuu sujuvasti sovittamisesta, postista, noudoista ja palauttamisesta, mutta unohtaa sen, mikä verkkovaatekaupassa pitää olla ehdottomasti hallinnassa. Se on kokotaulukot ja omat mitat. Jos kroppa pysyy suurinpiirtein samoissa mitoissa ja jos osaa tulkita verkkokauppojen sivuilta löytyviä kokotaulukoita, annettuja yleisimpiä mittoja, tuntee hieman leikkaustermistöä ja tuntee joidenkin suosikkivaatevalmistajien näkemyksiä kokomerkinnöistä, ei hirveästi voi mennä hankinoissaan metsään. Eri asia tietysti on, jos vartaloa vaivaa erilaiset kausivaihtelut. Silloin joutuu tarttumaan vähän useammin mittanauhaan, mutta tuskin muuta.

Mitä tulee verkkokaupan etuihin, niin pienet pienillä varastoilla toimivat yhden hengen verkkokaupat toimivat varmasti kustannustehokkaammin, mutta vain niin kauan kuin yrittäjällä rahkeet riittävät. Yksi jos toinenkin kotimainen hyvä verkkokauppa on kaatunut juuri siihen, että henkilökunnan määrää ei ole lisätty ja homman pyörittäminen yksin on käynyt yrittäjälle ylivoimaiseksi. Seurauksena on usein ollut verkkokaupan toiminnan alasajo vaikka mahdollisuuksia jatkoon olisi ehkä ollutkin.

Sovituskoppi ja vaaterekit kuitenkin maksavat. Pitää maksaa vuokria ja palkata henkilökuntaa. Ei siis ihme, jos verkkokauppa pystyy tarjoamaan halvemmat hinnat, postikulujen jälkeenkin.

Ulkomaiset suuret verkkokaupat ovat taas toimineet alalla jo niin kauan, että niiden mittasuhteita ja tehokkuutta on turha vertailla kotimaisiin kivijalkamyymälöihin. Menee vuosia, ennenkuin joku täällä kotimaassa pääsee lähellekään näitä kilpailijoitaan. Mutta vaikka toimittaja kovasti niin yrittää väittää, niin verkko-ostajat eivät ole ainoita vapaamatkustajia vaatekaupoissa jos kriteerinä pidetään sovittamista ilman ostamista.

Rahat verkko-ostajienkin hyödyntämiin sovituskoppeihin tulevat niiltä asiakkailta, jotka eivät ainoastaan sovita myymälässä, vaan myös ostavat sieltä.

Myymälän asiakkaat siis tukevat rahallisesti verkko-ostajien vaatehankintoja. Toki he saavat vastineeksi vaatteet välittömästi käyttöönsä, eivätkä vasta toimitusajan jälkeen.

Myymälän on käytännössä mahdotonta estää verkko-ostajia käyttämästä sovitusmahdollisuutta hyväkseen.

Tyynysniemi vetelee kommenteissaan mutkia suoraksi niin että rytisee, mutta mikäs siinä. Toimittaja voikin vaikka huomenna lauantaina lähteä naisseuran kanssa pienelle vaatekauppakierrokselle. Siinä yhteydessä käydään yleensä useita kauppoja ja vaatekappaleita läpi sovituksella ja ilman ja useampi kauppa jäi lopuksi nuolemaan näppejään. Kysymys kuuluukin: uskallatko tässä tapauksessa moittia seuralaistasi käytöksestään ja jopa vaatekaupan vapaamatkustajaksi? Et, sillä jäälatten nauttiminen bleiseriltä on syvältä, vaikka kuinka mielestään olisikin oikeassa.

Mutta entä se tulevaisuus sitten? Miltä näyttää elämä vaateräkkien takaa?

Luonnollinen päätelmä on, että jos verkko-ostaminen yleistyy tarpeeksi, vaatteiden kauppaaminen kivijalkamyymälöistä loppuu.

Ja jos myymälät kuolevat pois, kaupunkien keskustoista vapautuu melkoisesti tilaa johonkin muuhun. Toisaalta koko kulutuskulttuuri menee remonttiin, jos kauppakeskuksiin jäävät vain ravintolat, ruokakaupat ja palvelut.

Suurten, samaa tauhkaa tarjoavien ketjuliikkeiden kuolemaa tervehdin ilolla, sillä ne vain tylsistyttävät katukuvaa ja aliarvoivat kuluttajan yksilöllistä makua. Mikä oliskaan mukavampi kauppakeskus, kuin sellainen jossa tarjonta on runsasta, edullista ja uniikkituotteita ei tarvitsisi enää hakea verkosta. Tosin tuo vaatisi todellakin kulutus- ja ennekaikkea kustannuskulttuurin remonttia. Sitä odotellessa shoppailen siis netistä ja huhuilen jengiä kopeista ulos.

Lue myös nämä

Kommentoi

OSTA ULKOMAILTA! - BLOGI © 2010-2020